ROTU SUOMESSA
Ensimmäiset pitkäkarvaiset saksanseisojat tuotiin Suomeen vuonna 1991 Ruotsista ja Hollannista, kun rodun emämaan rotujärjestö oli vihdoin hyväksyttänyt yli 100 vuotta vanhan rotumääritelmän FCI:lla vuonna 1987.
Vuoden 2024 loppuun mennessä Suomessa oli rekisteröity yhteensä 567 pitkäkarvaista saksanseisojaa. Rekisteröintejä on keskimäärin noin reilu 20 vuodessa.
Alun vaikeuksien jälkeen pitkäkarvaisen saksanseisojan historia on ollut Suomessa valoisa. Nykyisin jalostukseen käytettäviltä koirilta vaaditaan palkinto kanakoirien erikoiskokeesta, KAER-kokeesta. Rotu on vähäisemmästä lukumäärästään huolimatta menestynyt KAER-kokeissa erinomaisesti. Koesääntöjen mukaan toimivien saksanseisojien kanssa on ilo metsästää. Sen lisäksi, että kokeet ovat tärkeä osa koirien ominaisuuksien arvioinnissa ne myös tuovat harrastukseen mukavan lisäulottuvuuden kanssaharrastajien tapaamisen ja yhdessäolon muodossa. Kasvattajat pyrkivät kannustamaan ja ohjaamaan pennunottajia myös kokeissa käyntiin.
Kasvattajat myyvät pentunsa ainoastaan metsästäjille ja rotujärjestön pentuvälityksestä autetaan pentuja vain metsästäviin koteihin. Rotu on vahvasti metsästäjien käsissä ja rodun harrastajat ovat panostaneet myös koekäynteihin sekä terveystarkastuksiin. Pitkäkarvaisen saksanseisojan omistajat ovat olleet erittäin tyytyväisiä koiriinsa. Kaikista tyytyväisimpiä ovat olleet paljon metsämaastossa metsästävät ja monipuolisesti koiriaan metsästyksessä hyödyntävät omistajat.
Kasvatustyö on perustunut voimakkaasti saksalaisiin ja saksalaistaustaisiin koiriin. Tämä on perusteltua, koska Saksassa on suurin ja tiukkojen jalostuskriteereiden mukaisesti jalostettu koirakanta. Kaikki saksalaiset jalostuskoirat on testattu monipuolisesti metsästyskokeissa ja niistä on käytettävissä paljon tietoa. Viimeisen kymmenen vuoden aikana jalostusuroksia käytettiin Saksan lisäksi mm. Tanskasta ja Itävallasta.
Kun rodulla alkoi olla näyttöjä KAER-kokeista sekä käytännön metsästyksestä, kasvoi myös rodun suosio 1990-luvun lopulta alkaen, niin että koe- ja näyttelypalkittujen terveiden vanhempien pentujen kysyntä oli pitkään selvästi suurempaa kuin tarjonta.
Tilanne on kuitenkin tasaantunut koirien määrän lisääntyessä ja rotu on kasvanut hallitusti, eikä ylilyöntejä ole tapahtunut.
Kasvatustyön lisäämiselle olisi tarvetta rodun kysynnän edelleen ylittäessä tarjonnan. Tähän pyritään vaikuttamaan tulevaisuudessa, kuitenkin samanaikaisesti jalostusyhdistelmien laatuun panostamalla.
Kotimaisen tarjonnan ylittävään kysyntään on vastattu Saksanseisojakerhon pentuvälityksessä niin, että pitkään pentua odottamaan joutuville on autettu tuontipentu Suomeen, pääasiassa Saksasta, jossa rotu on täysin metsästäjien käsissä. Tuonnit ovat täydentäneet kotimaista kasvatustyötä: kun kotimaisia pentuja on ollut vähemmän, tuonteja on ollut enemmän. Tuonti ei kuitenkaan ole sama asia kuin pennun valitseminen kotimaisesta pentueesta, johon pääsee itse tutustumaan kunnolla. Tuontikoiria on tuotu Suomeen vuosien saatossa merkittävä määrä, kaiken kaikkiaan 145 koiraa vuoden 2024 loppuun mennessä. Valtaosa koirista on tuotu Saksasta. Viime vuosina uutta geenimateriaalia suomalaiseen pitkäkarvakantaan on haettu etenkin Tšekistä, jonne on lisätty yhteistyötä. Lisäksi jokunen tuonti on ollut Itävallasta, sekä yksittäisiä koiria muualtakin Euroopasta.
Pitkäkarvaisen saksanseisojan tulevaisuus Suomessa näyttää valoisalta. Jalostuksellista keskustelua käydään avoimesti rodun aktiivien, kasvattajien ja jalostusurosten omistajien kesken. Jalostajilla on vahva yhteinen pyrkimys ylläpitää ja kehittää rodun monipuolisia metsästysominaisuuksia ja mukavaa luonnetta.
