PITKÄKARVAINEN SAKSANSEISOJA KOTONA
Pitkäkarvainen saksanseisoja on sopeutuvainen koira, joka viihtyy niin perheensä parissa sisätiloissa kuin välillä ulkona tarhassakin. Pitkäkarvaiset ovat hyvinkin aktiivisia käyttökoiria ja kaipaavat paljon liikuntaa, mutta kotioloissa ne ovat kuitenkin huomaamattomia sohvalla köllöttelijöitä. Laumassa paikkansa tunteva pitkäkarvainen saksanseisoja on kotona rauhallinen ja miellyttävä seuralainen, joka on mieluiten samassa huoneessa kuin isäntäväki, mutta ei pidä meteliä itsestään.
Saksalaisen määritelmän mukaan pitkäkarvaisen tulee olla lauhkea kuin lammas kaikkia ihmisiä, niin vieraita kuin tuttujakin kohtaan. Pitkäkarvaiset ovat tyypillisesti lapsirakkaita ja mielellään myös tuppautuvat mukaan osallistumaan lasten leikkeihin.

Rodulle tyypillinen rauhallinen ja avoin luonne on arvokas ominaisuus, jota pitää aivan erityisesti vaalia jalostuskoirien valinnan kautta. Täydellistä koiraa ei tietysti olekaan, mutta jalostukseen ei pidä käyttää koiraa, joka on varautunut tai häiritsevän levoton. Luonteen kanssa pitää olla mieluummin liian tiukka kuin yhtään liian lepsu.
Suloisesta ulkonäöstään ja olemuksestaan huolimatta pitkäkarvainen on riistaintoinen käyttökoira. Sitä ei pidä hankkia pelkäksi seurakoiraksi, jolloin se ei pääse toteuttamaan vahvoja metsästysviettejään. Metsästysominaisuuksien myötä rodussa on tarvittavaa kovuutta ja peräänantamattomuutta, pitkäkarvainen ei ole pehmeäluonteinen koira. Lisäksi tulee muistaa, että rotu tarvitsee johdonmukaista ja päättäväistä koulutusta.
Hyväluonteinen koirakin voi olla levoton ja uros saattaa jopa kukkoilla perheenväelle, jos se ei tiedä paikkaansa laumassa tai peräti kokee olevansa laumanjohtaja. Moni uros pyrkii lähtökohtaisesti nousemaan arvoasteikossa, jopa lauman pomoksi. Niille pitää osoittaa määrätietoisesti ja johdonmukaisesti, että ihmiset ovat arvoasteikossa koiraa ylempänä. Laumassa paikkansa tuntevan sekä omistajaansa luottavan koiran ei tarvitse stressata tai turhia hötkyillä, vaan se on rauhallinen kotona, passissa, autossa, mökillä, metsällä jne.
Pennulle pitää tarjota sopivassa suhteessa rakkautta ja rajoja. Sekä pennun että aikuisen koiran tulee voida luottaa laumanjohtajan suojelevan sitä tarvittaessa. Tasapainoisen ja turvatun nuoruuden elänyt koira kehittyy tasapainoiseksi aikuiseksi.

Pentua ja nuorta koiraa ei saa kuitenkaan kasvattaa pullossa, eristettynä muusta maailmasta. Päinvastoin, nuoruusiän sosiaalistamisvaihe on erittäin tärkeä koiran luonteen kehittymisen kannalta. Minkä koira nuorena oppii, sen se vanhana taitaa. Ensimmäisten parin kuukauden aikana uudessa kodissa on tärkeää ottaa pentu mukaan joka paikkaan: metsään, pellolle, veneeseen, autoon, kaupunkiin, ampumaradalle, erilaisten kotieläinten lähelle jne. Myös toisten koirien joukkoon, mutta tietyn varovaisuuden säilyttäen, sillä negatiiviset kokemukset ja vieraan koiran hyökkäykset pitää estää, etenkin nuoren koiran kanssa.
Kun yhteispeli sujuu ja asiat on kotona pohjustettu oikealla tavalla, on pitkäkarvaisen kanssa ilo asua ja nautinto metsästää.

