PITKÄKARVAPÄIVÄT 2013 VIMPELISSÄ JA LAPPAJÄRVELLÄ

Saija Suomaa

Tämän vuoden Pitkäkarvapäivät olivat parillakin tapaa historialliset: tapasimme ensimmäistä kertaa Vimpelissä ja järjestimme ensimmäisen kerran KAER-kokeen Pitkäkarvapäivien yhteydessä. AP Löytökorpi ehdotti Vimpeliä kokoontumispaikaksi, kun tämän syksyn Pitkäkarvapäivien maastotyypiksi päätettiin peltomaasto. Luotimme AP:n arvioon, emmekä joutuneet pettymään. Monen useana vuonna mukana olleen arvion mukaan nämä olivat ehkä parhaat Pitkäkarvapäivät tai ainakin parhaasta päästä. Järjestelyt onnistuivat hyvin.

Pitkäkarvapäiville osallistui tällä kertaa 26 koiraa taustajoukkoineen. Koirista kaksi oli viime kevään pentuja. Mukana oli myös muutama koiraton pennunottaja koiria katsastamassa. Paikalla olikin sopivasti koiria, joille suunnitellaan pentuja ensi keväälle. Perjantaina kokoonnuttuamme majapaikkaamme Vimpelin Lakeaharjun mökkeihin pidettiin infotilaisuus viikonlopun ohjelmasta ja järjestelyistä Markku Parviaisen ja Timo Laaksosen johdolla. Majoituksen järjestelyistä vastasi Jarkko Puusaari. Vaikka yhdessä mökissä taisikin olla hiukan tiivis tunnelma, mahtuivat kaikki majoittumaan sopuisasti ja hienossa koirilta kielletyssä mökissä jopa väljästi.

Lauantaina kokoonnuimme Lappajärven puolelle, läheiselle Itäkylän kylätalolle kahdeksalta aamulla. Kylätalolla paikalliset asiantuntevat oppaat ottivat kukin oman ryhmänsä haltuun ja lähdimme maastoon. Maastot olivat meidän kokoiselle porukalle juuri sopivat. Maastot sijoittuivat pääosin Itäkylän alueelle, osin myös Vimpelin puolelle. Heti maastoon päästyämme ja vielä kävellessämme tietä pitkin, otti jo muutama koira hihnassa seisonnan tien penkalle. Fasaaneja oli paikoin myös näkyvissä. Meidän ryhmässä ensimmäinen hakuun laitettu aikuinen koira ehti näyttää hakuaan vain luovin verran, kunnes otti seisonnan heinäpöheikköön, mistä tehtiinkin siisti riistatyö. Voiko päivä enää paremmin alkaa?

Kaikki viisi ryhmää mahtuivat operoimaan samalla peltoaukealla ja laukauksia riistatöiden merkiksi kuului tuon tuostakin. Osa koirista treenasi seuraavan päivän koetta varten ja muutama isäntä teki viimeistelypudotuksenkin. Puolenpäivän jälkeen kokoonnuimme laavulle tauolle makkaranpaistoon sekä vaihtamaan kuulumisia aamupäivän tilanteista ja koirien toiminnasta. Ryhmien kokoonpanoja vaihdettiin suunnitelman mukaisesti, jotta kaikki pääsivät näkemään maastossa mahdollisimman monta eri koiraa.

Iltapäivällä jatkettiin harjoittelua samoissa maastoissa.
Kaikki koirat saivat lauantain aikana tilaisuuden linnuille, moni useita kertoja. Myös nuorimmat osallistujat, viisikuiset keväiset pennut Eve ja Epeli saivat seisonnan fasaanille, löysipä Epeli rusakonkin. Suurin osa koirista oli oppia hakemassa yhdessä ohjaajansa kanssa ja koulutushaasteisiin saatiinkin kuulemani palautteen mukaan mukavasti vinkkiä päivien aikana. Tapahtumia oli todella paljon ja kaikki olivat valmiita siirtymään kylätalolle soppaa syömään, kun sovittu aika koitti.

Kylätalolla nautimme maukkaan lihasopan ja kahvit, minkä jälkeen puheenjohtaja Markku Parviainen avasi Suomen Pitkäkarvakerhon vuosikokouksen. Kokous vedettiin läpi tehokkaasti tunnissa, vaikka osa esityslistan asioista kirvoittikin mukavasti keskustelua. Kokouksen pöytäkirja julkaistaan aikanaan täällä kotisivuilla, mutta mainittakoon, että ensi vuoden Pitkäkarvapäivät päätettiin järjestää tunturimaastossa. Pitkäkarvapäivätoimikunta tiedottaa taas kotisivuilla asiasta tarkemmin, kunhan järjestelyt etenevät ja asiat varmistuvat. Kokouksen jälkeen kylätalolla käytiin vielä läpi päivän maastotapahtumia ryhmänvetäjien johdolla, minkä jälkeen siirryttiin majapaikkaan saunomaan. Molempina iltoina järjestettiin yhteissauna, miesten sauna yhdessä mökissä ja naisten sauna toisessa. Ainakin naisten saunassa oli hulvattoman hauskaa ja varsinkin lauantai-iltana viivähdimme pidempään siinä turisemassa. Taisivat miehetkin viihtyä ja keskustelut jatkuivat lauantaina lopulta yhdessä aivan yön pikkutunneille asti.

Sunnuntaina osa porukasta osallistui KAER-kokeeseen ja loput jatkoivat harjoittelua maastossa kahteen ryhmään jaettuina. KAER-kokeeseen osallistui lopulta viime hetken peruutusten jälkeen kahdeksan koiraa kahdessa ryhmässä. Ylituomareina toimivat Jouko Kalmari ja Olli Punkari. Kokeiden onnistumista jännittivät osallistujien lisäksi varmasti kaikki muutkin ja puolenpäivän aikaan nuotiolla kihistiin odottavassa jännityksessä. Joitakin palkintojakin tuntui olevan tulossa…

Kaiken kaikkiaan päivistä jäi erinomaisen mukavat muistot ja kokemukset. Tähän vaikutti jälleen kerran, onnistuneiden järjestelyiden lisäksi ja vielä niitäkin tärkeämpänä, porukan rento yhteishenki. Asioita pohditaan yhdessä ja niistä keskustellaan avoimesti. Ollaan välillä eri mieltä, mutta puhutaan ja puntaroidaan. Ja mikä kaikista tärkeintä: tsempataan toinen toisiamme eteenpäin ja iloitaan onnistumisista yhdessä!!