Historia  *  Metsällä  *  Kotona  *  Rotu Suomessa  *  Terveys  *  Rotumääritelmä

Rotukuvaus

KÄYTTÖTARKOITUS: Monipuolinen metsästyskoira. ULKOMUOTO: Pitkäkarvainen saksanseisoja on voimakas, lihaksikas, syvärunkoinen ja sulavalinjainen koira. Rodun säkäkorkeuden ihanne on uroksilla 63 – 66 cm, nartuilla 60 – 63 cm. Näiden rajojen yli menevä vaihtelu sallitaan rotumääritelmän rajoissa, mutta sitä ei missään tapauksessa tulisi suosia. Ehdottomat rajat ovat uroksilla 60 – 70 cm ja nartuilla 58 – 66 cm. Koiran paino on noin 30kg. Rodussa esiintyy kuusi eri värimuunnosta; yksivärisestä ruskeasta eri sävyisiin valkoisen ja ruskean kirjaviin. Kokoruskea väri on yleisin. Kaikilta kirjavilta muunnoksilta vaaditaan ruskea pää, jossa voi olla vaalea läsi, juova tai tähti.   * Pitkäkarvaisen saksanseisojan värit   KÄYTTÖOMINAISUUDET JA LUONNE: Pitkäkarvainen saksanseisoja on monipuolinen käyttökoira, joka voidaan kouluttaa lähes kaikkiin metsästysmuotoihin. Rotutyypillisen pitkäkarvaisen luonne on tasapainoinen, rauhallinen ja avoimen ystävällinen. Saksalaisen määritelmän mukaan pitkäkarvaisen tulee olla lauhkea kuin lammas kaikkia ihmisiä, niin vieraita kuin tuttujakin kohtaan. Pitkäkarvainen onkin erittäin lapsirakas ja luotettava perhekoira. Rodussa on kuitenkin metsästysominaisuuksissaan tiettyä karskiutta ja peräänantamattomuutta, eikä pitkäkarvainen ole pehmeäluonteinen koira. Tämä yhdistettynä voimakkaaseen riistaintoon edellyttää jämäkkää ja johdonmukaista koulutusotetta. Ohjaajaansa kunnioittava pitkäkarvainen saksanseisoja on erittäin miellyttävä, yhteistyöhaluinen metsästyskoira.   Pitkäkarvainen saksanseisoja on lintukoira ja luontainen seisoja. Myös petoeläinkovuus, haukkuen ajaminen ja jäljestystaipumukset kuuluvat rodun luontaisiin taipumuksiin. Turkkinsa ansiosta pitkäkarvainen on hyvin suojattu kylmyyttä ja kosteutta vastaan, minkä vuoksi koira menee iloisesti myös jäätävän kylmään veteen. Suojaava karva ja peräänantamaton riistainto tekevät koirasta erittäin hyvin vesityöskentelyyn soveltuvan, eikä pitkäkarvainen väistä myöskään tiheikköjä. Pitkäkarvaisen haku on maastonpeittävää ja tarkkaa sekä riittävän vauhdikasta, mutta ei kiitolaukkaa. Haun tulee riittää laajuudeltaan ja vauhdiltaan niin metsämaastossa, pelloilla kuin tunturissakin tulokselliseen metsästykseen. Miellyttävästä ulkonäöstään ja olemuksestaan huolimatta pitkäkarvainen saksanseisoja on selkeästi metsästyskoirarotu. Rodulla on liikuntatarmoa sekä vahvat metsästysvietit. Väärissä käsissä karski ja riistaverinen sekä varsin suurikokoinen pitkäkarvainen on potentiaalinen ongelmakoira, eikä rotua voi missään tapauksessa suositella pelkästään seurakoiraksi!   Pitkäkarvainen saksanseisoja on kotimaassaan Saksassa täysin metsästäjien käsissä, ja tilanne on Suomessakin tällä hetkellä erinomainen. Tämänhetkiset kasvattajat myyvät pentunsa ainoastaan metsästäjille. Rotua alettiin tuoda Suomeen vasta 1990-luvulla, kun rodun emämaan rotujärjestö oli vihdoin hyväksyttänyt yli 100 vuotta vanhan rotumääritelmän FCI:lla vuonna 1987. Rotu on vähäisestä lukumäärästään huolimatta menestynyt Suomessa erinomaisesti kanakoirien erikoiskokeissa, KAER-kokeissa. Nykyään Suomessa rekisteröidään muutama pentue vuodessa.