Ensimmäiset pitkäkarvaiset saksanseisojat tuotiin Suomeen vuonna 1991 Ruotsista ja Hollannista. Vuoden 2024 loppuun mennessä Suomessa oli rekisteröity yhteensä 567 pitkäkarvaista saksanseisojaa. Rekisteröintimäärä on keskimäärin noin reilu 20 vuodessa.

Kun rodulla alkoi olla näyttöjä KAER-kokeista sekä käytännön metsästyksestä, kasvoi rodun suosio 1990-luvun lopulta alkaen, niin että koe- ja näyttelypalkittujen terveiden vanhempien pentujen kysyntä oli pitkään selvästi suurempaa kuin tarjonta. Tilanne on kuitenkin tasaantunut koirien määrän kasvettua. Rekisteröintimäärien kasvattamiselle olisi tarvetta rodun kysynnän edelleen ylittäessä tarjonnan. Tähän pyritään vaikuttamaan tulevaisuudessa, kuitenkin samanaikaisesti jalostusyhdistelmien laatuun panostamalla. Tarjonnan ylittävään kysyntään on vastattu Saksanseisojakerhon pentuvälityksessä niin, että pitkään pentua odottamaan joutuville on autettu tuontipentu Suomeen, pääasiassa Saksasta, jossa rotu on täysin metsästäjien käsissä. Tuonnit ovat täydentäneet kotimaista kasvatustyötä: kun kotimaisia pentuja on ollut vähemmän, tuonteja on ollut enemmän.

Viimeisen kymmenen vuoden aikana rekisteröitiin 209 pitkäkarvaista, joista 169 oli Suomessa kasvatettuja ja 40 ulkomaantuonteja. Kotimaassa syntyi 28 pentuetta 17 eri kasvattajalle. Kaiken kaikkiaan Suomessa oli kasvatettu vuoden 2024 loppuun mennessä yhteensä 69 pentuetta, 30 eri kasvattajan kasvattamana. Kasvatustyö on perustunut voimakkaasti saksalaisiin ja saksalaistaustaisiin koiriin, mikä on toisaalta positiivista, koska kaikki saksalaiset jalostuskoirat on testattu monipuolisesti metsästyskokeissa ja niistä on käytettävissä paljon tietoa. Tuontikoiria on tuotu Suomeen vuosien saatossa merkittävä määrä, kaiken kaikkiaan 145 koiraa vuoden 2024 loppuun mennessä. Valtaosa koirista on tuotu Saksasta. Viime vuosina uutta geenimateriaalia suomalaiseen pitkäkarvakantaan on haettu etenkin Tšekistä, jonne on lisätty yhteistyötä. Lisäksi jokunen tuonti on ollut Itävallasta, sekä yksittäisiä koiria muualta Euroopasta.