Perinnöllinen harmaakaihi (HC) pitkäkarvaisella saksanseisojalla
Saija Suomaa
Pitkäkarvaisen saksanseisojan PEVISA-ohjelmaan on vuoden 2011 alusta lähtien kuulunut pakollinen silmätarkastus jalostukseen käytettäville koirille. Päätimme yhdessä lisätä silmätarkastuksen rotumme PEVISA:an, koska rodussamme oli tuolloin esiintynyt kuusi harmitonta leviämättömän tai hitaasti leviävän kaihin tapausta (kortikaalinen posterior polaarinen kaihi), mutta myös yksi vakavampi leviävän kaihin muoto (leviävän tyyppinen kortikaalinen kaihi). Lisäksi oli tehty yhdistelmä, jonka molemmilla vanhemmilla todettiin astutuksen jälkeen kaihi. Tarkoituksena oli välttää jatkossa kahden kaihia sairastavan koiran yhdistäminen tahtomattaan ja ylipäätään välttää käyttämästä kaihia sairastavia koiria jalostukseen ja estää kaihin leviäminen rodun suomalaisessa kannassa. Kahden tuota seuranneen PEVISA-kauden aikana olemme saaneet kerättyä lisää tietoa perinnöllisestä harmaakaihista pitkäkarvaisella saksanseisojalla.
Vuoden 2023 loppuun mennessä 150 pitkäkarvaista on silmätarkastettu. Terveiksi on todettu 121 koiraa eli 80,7% tarkastetuista. Kahdella koiralla on todettu muu vähämerkityksellinen kaihi, yhdellä kaihiepäily ja yhdellä toispuoleinen nukleaarinen kaihi. Lisäksi yhdeltä koiralta on löytynyt PPM ja yhdeltä oireeton distichiasis. Leviävän tyyppistä kortikaalista kaihia ei ole löydetty kuin tuo edellä jo mainittu valitettava yksi tapaus vuodelta 2008. Leviämätön tai hitaasti leviävä perinnöllinen harmaakaihi on löydetty 21 koiralta (14,1% kuvatuista). Osa tapauksista on luokiteltu posterior polaariseksi kaihiksi, osa kortikaaliseksi kaihiksi. Osalla on rastitettu tarkastuskaavakkeeseen molemmat. Kokeneen silmätarkastuseläinlääkäri Juha Pärnäsen mukaan tämä johtuu siitä, että posterior polaarinen kaihi on myös kortikaalinen kaihi.
Leviämättömäksi todetun kaihin ei ole havaittu häiritsevän koirien normaalia elämää ja metsästyskäyttöä millään tavalla. Hitaasti leviävää kaihia sairastavasta koirasta muutoksen näkee kuulemma joissakin tilanteissa metsällä, esimerkiksi koiran kyvystä vastaanottaa ohjausta kauempana ohjaajasta ollessaan. Mutta tällaisetkin koirat ovat olleet täydessä metsästyskäytössä täyden koiraniän.
Kaihi tulee ottaa huomioon jo jalostusyhdistelmien suunnitteluvaiheessa sukutauluanalyysin ja käytettävissä olevan tiedon avulla. Tämän hetken tiedon pohjalta varmoja ohjeita ei voida antaa. Vuosikokousten yhteydessä pidetyissä rotukokouksissa asiasta on keskusteltu säännöllisesti. Alkuvaiheessa, kun vaikutti siltä, että rodussa on vain muutama kaihitapaus, oltiin tiukalla kannalla ja linjattiin, että kaikki kaihia sairastavat koirat suljetaan jalostuksesta. Vähitellen tulimme huomaamaan, että leviämätöntä tai hitaasti leviävää kaihia esiintyy rodussamme yleisemmin kuin oli luultu. Tilanne on se, että hyviä koiria on jäänyt jalostuksen ulkopuolelle lievän kaihin takia. Lisäksi kaihia on löytynyt eniten jalostuksen kannalta muuten erityisen arvokkaista tuontikoirista: vuosien 2011-2023 aikana peräti 15 kaikista 21 lievää tai leviämätöntä kaihia sairastavasta koirasta on ollut tuontikoiria. Vastaavasti silmätarkastukset tuntuvat kotimaisten pentueiden kohdalla tehonneen kaihin esiintymistä hillitsevästi. Vuodesta 2011 lähtien Suomessa tehdyissä jalostusyhdistelmissä on ainakin toinen pentueen vanhemmista ollut silmätarkastuksessa terveeksi todettu (toinen usein ulkomainen silmistään tarkastamaton jalostusuros). Näistä yhdistelmistä on vuosina 2011–2023 tullut esiin ainoastaan neljä lievän kaihin tapausta 3 eri pentueesta. Vastaavasti loput 12 tapausta vuoden 2011 jälkeen ovat tuontikoirilla eli suurin osa uusista kaihitapauksista on ollut pentuina tuoduilla koirilla. Tyypillisesti koirat tarkistutetaan silmistään lonkkakuvauksen yhteydessä noin 2-vuotiaana, mitä myös asiantuntijaeläinlääkärit suosittelevat.
Taustaa
Ensimmäiset kaihitapaukset löydettiin kahdelta erisukuiselta pitkäkarvaiselta saksanseisojalta Suomessa 1990-luvulla. Toinen koirista oli tuotu Saksasta, toinen Itävallasta. Diagnoosi oli: HC, posterior polaarinen kaihi, selvä kolmiom., aste 2. Koirat eivät oireilleet millään tavalla, ja niiden silmät oli tarkastettu ryhmätarkastusten yhteydessä. Pitkäkarvaisen saksanseisojan vuosien 2006–2010 jalostuksen tavoiteohjelmaan kyseiset tapaukset oli kuvailtu seuraavasti:
”Hitaasti leviävä tai leviämätön kaihi (hc) Suomessa on löydetty silmätarkastuksissa kahdelta pitkäkarvaiselta saksanseisojalta hitaasti leviävä tai leviämätön kolmiomainen samentuma mykiössä, joka luokitellaan perinnölliseksi kaihiksi (hc). Perinnöllisestä kaihista on olemassa lukuisia eri tavoin periytyviä ja eri tavoin leviäviä muotoja eri koiraroduissa. Tämä saksanseisojilta löydetty muistuttaa paljon kultaisella noutajalla esiintyvää, myös hitaasti tai ei ollenkaan leviävää kaihia. Kultaisella noutajalla periytyminen on selvitetty melko pitkälle, mutta saksanseisojilla sitä ei ole selvitetty. Lyhyt- ja karkeakarvaiselta saksanseisojalta samanlaista kaihia on löydetty USA:ssa, mutta pitkäkarvaiselta tunnetaan ainoastaan nämä kaksi tapausta Suomessa. Saksassa ja muissa maissa, joissa rotua esiintyy, ei silmätarkastuksia säännönmukaisesti suoriteta, kuten ei muillakaan saksanseisojilla. (Rubin, L., F. 1989).
Asiantuntijaeläinlääkäreiden mukaan muutos ei etene ja haittaa vain vähän tai ei ollenkaan koiran normaalia toimintaa. Taudin esiintymistä rodussa seurataan nyt vapaamuotoisesti. Silmätarkastuksia oli vuoden 2004 loppuun mennessä tehty rodussamme 16 kpl ja kaihi on löydetty kahdelta koiralta. Molemmilla koirilla kaihi on todettu uusintatarkastuksissa leviämättömäksi. Kumpaakaan koiraa ei ole käytetty jalostukseen. (Saksanseisojakerho ry, tilastokooste).”
Tuon jalostuksen tavoiteohjelman mukaisesti myös toimittiin, eli koiria tarkastettiin silmistään vapaamuotoisesti ja tilannetta seurattiin. Vuoden 2007 loppuun mennessä silmätarkastuksia oli tehty yhteensä 23 pitkäkarvaiselle. Uusia kaihitapauksia ei ennen vuotta 2008 tullut esiin. Yhtään sokeutunutta koiraa ei Suomessa ollut tullut ilmi, eikä sellaisista ollut maailmaltakaan tullut tietoa jalostusneuvonnan käyttöön.
Keväällä 2008 kuitenkin löytyi nuorelta Suomessa syntyneeltä pitkäkarvaiselta kortikaalinen kaihi, joka osoittautui leviävän tyyppiseksi. Tämän nuoren koiran emä silmätarkastettiin ja siltä löytyi posterior polaarinen kaihi (selvä kolmiom., aste 2.). Tuolloin jo 6-vuotiaan nartun kaihi oli mitä ilmeisimmin samaa leviämätöntä tyyppiä kuin kahdessa 1990-luvulla löydetyssä tapauksessa. Kyseisen nuoren koiran isä oli saksalainen eikä siitä yrityksistä huolimatta saatu virallista silmätarkastustulosta. Myöhemmin kertyneen lisätiedon valossa tehdyn sukutauluanalyysin perusteella uroksella on saattanut olla kaihi. Sairastuneen nuoren koiran pentuesisarukset tutkittiin yhtä lukuun ottamatta silmistään: kolme tervettä, yhdellä hyvin lievä pieni posterior polaarinen kaihimuutos, joka havaittiin uusintatarkastuksessa leviämättömäksi.
Vuonna 2015 päätettiin tiukan keskustelun jälkeen jatkaa silmätarkastuksia rodun PEVISA-ohjelmassa ilman raja-arvoa. Samalla todettiin, että lievää kaihia sairastavan, muilta ominaisuuksiltaan rodun keskitasoa paremman koiran käyttöä jalostukseen terveeksi todetun partnerin kanssa voisi harkita, jotta silmätarkastukset eivät liiaksi rajoita jalostusta. Keskustelut ovat tämän jälkeen jatkuneet samansuuntaisina ja vuoden 2019 rotukokouksessa päätettiin esittää, että rodun päättymässä olevaa PEVISA-ohjelmaa jatketaan entisenlaisena eli silmätarkastukset pidetään mukana ilman raja-arvoa, mutta lievää kaihia sairastavan koiran käyttöä terveen partnerin kanssa pitäisi uskaltaa kokeilla. Tällaista ovat suositelleet myös asiantuntijaeläinlääkärit. Keväällä 2020 on toteutettu ensimmäinen tällainen yhdistelmä lievää, uusintatarkastuksessa leviämättömäksi todettua kaihia sairastavan tuontikoiran ja silmistään yli 6-vuotiaana terveeksi todetun koiran välillä. Tämä on verrattavissa siihen, että vaikka ulkomaisilla jalostusuroksilla ei ole virallista silmätarkastuslausuntoa, meidän on haettava uutta verta ulkomailta astutusten muodossa. Hyöty hyvien ulkomaisten jalostusrekisteriurosten käytöstä on suuri ja kun astutettava narttu on silmätarkastuksessa terveeksi todettu, riski on kuitenkin suhteellisen pieni. Tuontipennuilla kummallakaan vanhemmista ei ole silmätarkastuslausuntoa, joten tuontipentujen kohdalla riski on suurin. Silti myös pentujen tuonti on suomalaiselle pitkäkarvakannalle tärkeää.
Työtä taudin selvittämiseksi
Jotta saisimme mahdollisimman paljon tietoa kaihin yleisyydestä rodussamme, silmätarkastuksia olisi hyvä tehdä mahdollisimman paljon ja myös koirille, joita ei olla aikeissa käyttää jalostukseen.
Tässä yhteydessä ja rotujen välisessä vertailussa on myös hyvä muistaa, että seisojaroduista vain pitkäkarvaisen saksanseisojan ja bretonin silmiä tarkastetaan Suomessa, vaikka satunnaisten silmätarkastusten yhteydessä kaihia on löytynyt esimerkiksi karkea- ja lyhytkarvaiselta saksanseisojalta ja pienimünsterinseisojalta. Näissä roduissa otetaan jalostusyhdistelmissä kaihin suhteen jatkuvasti yhtä suuria riskejä kuin meillä tuontipentujen kohdalla. Toisaalta jalostuksessa on aina tasapainoiltava järkevän karsinnan, karsinnan tarkoituksenmukaisen kohdentamisen ja riittävän laajan geenipohjan (= laajan ja erisukuisen jalostuskoirakannan) ylläpitämisen välillä. Jos geenipohja pääsee liiaksi kapenemaan, on uhkana uusien, entistä paljon pahempien sairauksien runsastuminen. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että kaikkia virheitä ja sairauksia ei karsinnalla saada roduista puhdistettua pois ja liian tiukan karsinnan seurauksena uudet sairaudet voivat yleistyä. Tämä koskee kaikkia puhdasrotuisia koirarotuja.
Saksassa ja muissa maissa, joissa pitkäkarvaisia saksanseisojia esiintyy, silmätarkastuksia ei pääsääntöisesti suoriteta. Kuten ei muillakaan saksanseisojilla. Aivan viime vuosina Alankomaissa on alettu yleisemmin tarkastaa silmistään ainakin pitkäkarvaisia sekä pienimünsterinseisojia ja molemmilta on löytynyt joitakin kaihitapauksia. Englannissa on löytynyt samanlainen kaihi isomünsterinseisojalta ja tautia on siellä jo tutkittu. Englannissa on ollut muutama sokeutuva isomünsterinseisoja. Suomen tapausten tultua englantilaisten pitkäkarvaharrastajien tietoon siellä tutkittiin myös muutamia pitkäkarvaisia saksanseisojia, joilta ei löytynyt kaihia, vaikka tutkitut koirat olivat osittain läheistä sukua suomalaisille kaihitapauksille.
Suomen pitkäkarvakanta pohjautuu pitkälti saksalaisiin sukulinjoihin ja suuri osa jalostuskoirista on tuontikoiria tai ulkomaisia jalostusuroksia. Kaihiasiasta on tiedotettu vuosien varrella useaan kertaan rodun kotimaahan Saksaan ja myös rodun maailmanliiton kokouksissa. Saksassa ei tehdä silmätarkastuksia pitkäkarvaisille saksanseisojille (kuten ei muillekaan seisojaroduille), eikä silmäsairauksia koeta ongelmana. Keskustelujen jälkeen Saksassa ei ole katsottu olevan aiheellista ryhtyä toimenpiteisiin. Jos sokeutuvia koiria esiintyisi siellä yleisesti, olisi tilanne toinen.
Eri koiraroduilla on erilaisia kaihisairauksia. Samankaltaisetkin kaihit kuitenkin periytyvät usein eri roduilla eri tavoin, joten pitkän tähtäimen tavoitteena on saada rodullemme oma geenitesti. Asian tiimoilta on käyty keskusteluja pitkäkarvaisen saksanseisojan maailmanliitossa ja kansainvälistä yhteistyötä pitkäkarvaisen kaihin selvittämiseksi on tarkoitus viritellä. Alkuinnostus tosin laimeni, kun ilmeni, että suomalaisten koirien kaihityyppi on (vuoden 2008 yhtä tapausta lukuun ottamatta) hitaasti tai ei ollenkaan leviävä.
Suomalaisista pitkäkarvaisista on lähetetty DNA-näytteitä Hannes Lohen Koirangeenit-projektiin. Toiveena on, että Koirangeenit-projektissa pystytään selvittämään tämän kaihityypin periytyminen ja saadaan ohjeita sen vastustamiseksi. Syksyllä 2019 projektin käytössä oli 47 pitkäkarvaisen dna-näytteet, joista 4 oli kaihia sairastavia koiria. Tämän jälkeen näytteitä on toimitettu lisää, myös useasta kaihikoirasta. Näytteitä pitäisi saada sekä terveistä koirista että kaihia sairastavista koirista, ja vielä mahdollisimman erisukuisista koirista, jotta rodullamme esiintyvää kaihia voidaan tutkia. Terveiksi lasketaan uusintatarkastuksissa varmuudella terveiksi todetut tai yli 6-vuotiaana tarkastetut ja terveeksi todetut koirat, joita projektissa voidaan pitää luotettavasti terveinä.
Jotta Koirangeenit-projektissa pystyttäisiin mahdollisimman hyvin tutkimaan rodussamme esiintynyttä kaihia ja jatkossa mahdollisesti muitakin perinnöllisiä sairauksia, olisi hyvä, että heille lähetettäisiin verinäytteitä mahdollisimman monesta pitkäkarvaisesta, myös terveistä koirista. Ohjeet löytyvät projektin nettisivuilta www.koirangeenit.fi. Sivuilta löytyy myös helposti täytettävä lomake, jossa on toimintaohjeet verinäytteen lähettämisestä. Verinäytteiden ottotilaisuuksia järjestetään eri puolilla Suomea koirakerhojen aloitteesta, sekä esim. koiranäyttelyiden yhteydessä. Verinäytteen voi otattaa myös normaalin eläinlääkärikäynnin yhteydessä. Koirangeenit-projektille pitäisi lähettää myös kopio koiran silmätarkastuslausunnosta.
Silmätarkastuksista kertyy suomalaisten koirien osalta koko ajan lisää tietoa. Silmäasia pysyy varmasti jatkossakin yhtenä keskustelunaiheena rodun harrastajien yhteisissä tilaisuuksissa: Pitkäkarvapäivillä ja vuosikokouksen rotukokouksessa.