Suomen Pitkäkarvakerho ry

Kaikki perinteiset tapahtumat on joskus aloitettava ja niin teimme mekin tänä kesänä Inkoon Västankvarnissa. Vuosikokouksessa 2011 syntynyt idea kesäpäivien viettämisestä pitkäkarvaporukalla toteutui 8.–10.6.2012 pienellä, mutta sitäkin mukavammalla porukalla. Mukana oli yksi 4 kk ikäinen pentu omistajineen, kaksi vuoden ikäistä nuorta koiraa, kolme jo vähän kokeneempaa, mutta edelleen nuorta avoimen luokan koiraa sekä kaksi voittajaluokan koiraa. Ohjelma oli vapaamuotoinen, mutta rakentui kolmen pääasiallisen toiminnan ympärille: vesikoeharjoitukset, noutokisa ja temppurata.

Varvikkovuoman Remu.

Perjantaina illalla kokoonnuimme Västankvarniin. Satu Brückner ja Pasi Moilanen olivat Jonnen kanssa meitä vastassa ja hoitivat kaikki käytännön järjestelyt. Meitä yöpyjiä oli kolme pariskuntaa. Asettauduimme taloksi ja tutustuimme toisiimme ja toistemme koiriin siinä illan mittaan. Vesikokeiden harjoittelupaikka käytiin myös katsastamassa.

Lauantaiaamu valkeni sateisena ja viileänä, mutta emmehän ole sokerista ja vesikokeita sitä oli tarkoitus harjoitella, joten pieni kosteus kuului asiaan. Joku oli tosin pakannut vähän hätäisesti ja varustautunut pelkillä sandaaleilla (arvaa kuka?), mutta onneksi porukasta löytyi vaihtokengät mukaan pakannut ystävällinen sielu, joka pelasti kaverin pulasta. Vesikoeharjoituksissa harmitti, ettei videokamera sattunut matkaan, sen verran mainioita suorituksia koirakot esittivät avoimessa ja voittajaluokassa! Varsinkin voittajaluokassa tehtiin selvästi normaalia haasteellisempi noutosuoritus pitkällä uintimatkalla ja todella ohjattavuutta vaativalla linnun sijoittamisella.

Paikka oli aivan metsästyksellinen suolampi, jonka rannalla nuoret koirat saivat hyvää harjoitusta vähän haasteellisemmasta veteenmenopaikasta. Nuorimmainen, 4 kk ikäinen Remu-pentu pääsi myös kokeilemaan vesinoutoa. Isännällensä oli sanottu, että hommaa ei sitten kesken jätetä, vaikka pentu ei heti suostuisi veteen menemään. Eikä jätetty. Vähän oli vilakkaa suolammen vesi, kommentoi isäntä vyötäröään myöten vedessä seistessään. Mutta Remu pääsi uimaan, eikä noutoesine jäänyt veteen.

Päivän seuraava ohjelmanumero sai viileän sään unohtumaan kokonaan. Artun emäntä Maija oli suunnitellut ja laatinut yhdessä Jonnen kanssa hienon agility-temppuradan meidän iloksemme. Osallistuvista koirista yhdellä oli kunnolla kokemusta agilitystä (ja sen kyllä huomasi suorituksesta!), toinen oli joskus päässyt vähän kokeilemaan, mutta muut olivat täysin ensikertalaisia. Olisittepa olleet näkemässä kun meidän mettästäjät AP, Jussi ja Pasi etunenässä menivät rataa koirineen antaumuksella, ja myös namupalat otettiin kauniiseen käteen suoritusta varmistamaan! Ohessa on todistusaineistoa, jollette muuten usko! Kaikilla oli hauskaa, myös koirilla, häntä heilui suurimman osan ajasta. Ja lämminkin tuli, sen verran kävin kokeilemassa.

Rohkeilta meidän hurtat vaikuttivat, Remu-pentu etunenässä (!): kaikki menivät makkarat, keinulaudat ja A-esteet, vaikka jossakin kohtaa tarvittiin ensimmäisellä kerralla vähän kokeneen Maijan opastusta. Ja mikä tärkeintä, koko homman juju aukeni varsin nopeasti: myös metsästyskoiran kanssa kannattaisi hyvinkin harrastaa lajia, jossa yhteistyö koiran ja ohjaajan välillä on kaiken a ja o. Ajoitus osuu sopivasti metsästyskauden ulkopuolelle, eikä kuntokaan tuossa touhussa varmasti ainakaan heikkene! Ei sitä usko ennen kuin kokeilee, kuinka hauskaa tuollainen voi olla.

Päivän päätteeksi Jussi ja Pasi vetivät meille noutokisan, rennolla meiningillä ja toinen toistaan tarvittaessa tuomaroiden. Hienoja metsästyksellisiä tehtäviä olivat herrat koirille ja ohjaajille keksineet. Ensimmäisellä rastilla heitettiin koiran nähden kaksi lintua: harakka ja fasaani. Koiran ja noutokohteiden välissä oli oja, ja noutoalue oli tiheän ja korkean rikkaruohokasvuston peittämää taimikkoa. Koiran piti noutaa noutolinnut yksi kerrallaan, mieluiten heittojärjestyksessä. Toinen rasti oli tehtäväruutu, jonne oli piilotettu neljä noutokohdetta koiran näkemättä. Noutokohteina oli kaksi fasaania, varis ja noutodami. Koiralle ja ohjaajalle annettiin 10 minuuttia aikaa, jonka kuluessa koirakon piti suorittaa niin monta noutoa kuin mahdollista. Kisaan osallistuneiden koirien ikä ja kokemustaso vaihteli ja suoritustaso sen mukaisesti, mutta hienoja noutosuorituksia nähtiin jälleen kerran.

Kokonaiskisan voitti suvereenisti ja vakuuttavalla tyylillä Danni, ohjaajansa Pasin vastusteluista huolimatta. Olimme kaikki muut ehdottomasti sitä mieltä, että voitto kuului Dannille. Tehtäväruudusta Danni ja Pasi suoriutuivat noin 7 minuutissa ja kahden linnun noutotehtävässä Danni oli myös nopein osoittaen erinomaista merkkauskykyä.

Illan viiletessä palailimme kämpille ja pettymys oli suuri, kun emme saaneetkaan saunaa lämpiämään. Mutta ei hätää: Satu laski nopeasti, että meidän porukka mahtuu heidän saunaansa kahdessa vuorossa ja minä laskin yhtä nopeasti, että me yöpyjät mahduimme yhteen autoon. Niinpä käväisimme saunakylässä Sadun ja Pasin luona ja grillasimme makkaramme myös heillä. Hyvät olivat löylyt ja kyllä makkara maistui!

Sunnuntaina oli sopivasti lämmin ja kuiva keli. Aloitimme maastonoudoilla ja jatkoimme vesikoeharjoituksilla. Taas näimme erinomaisia suorituksia, myös nuorten luokassa. Karo tosin yritti kieltäytyä kunniasta, mutta viikonlopun motto piti: periksi ei anneta. Jussi oli nopeampi pulahtamaan veteen Karon tueksi ja niin se vaan nousi sieltä se sorsa sittenkin! Taisi Karon nouto edetä aimo askelen siinä samalla. Tähän hienoon tunnelman oli hyvä lopetella. Lounaan jälkeen pakkasimme kimpsumme ja kampsumme ja hyvästelimme Västankvarnin tältä vuodelta. Mutta niin mukavaa oli, että ens vuonna pitää ottaa uusiksi! Ehkä taas vähän uusin kujein ja varmasti vähän isommalla porukalla, jahka sana leviää siitä, miten hieno viikonloppu meillä oli!

Kamun luovutus.

	Osallistuneet koirat: Jahtiladyn Glamour (Mori) Jahtiladyn Galileo (Kamu) Danni v. Frochtmannshof Happy v. Kemmberg (Karo) Kuura Varvikkovuoman Remu Taikasuon Yty	Kamu ja sorsa.
Lisäksi Jahtiladyn Fanibiitti emäntineen piipahti meitä moikkaamassa.


Äiti ja tytär, Danni v. Frochtmannshof ja Jahtiladyn Glamour eli Mori.	Happy vom Kemmberg eli Karo.


Tetrikorven Artun ja Markon tyylinäyte.	AP ja Yty, ammattilaiset.


Mori ja Pasi vauhdissa.	Danni ja Pasi, isäntä ensin ja koira perässä.


Pasi ja Danni keskittyvät.	Sieltä tullaan.

Ja luovutus.


Joni ja Varvikkovuoman Remu.	Kesken ei jätetä.


Jussi, Kuura ja namupala.	Kuura kipuaa.


Joni ja Remu keinulla.	Missä Remu luuraa?