takaisin

Schorlemer HZP, maailmanliiton vuosikokous
ja 10-vuotisjuhlallisuudet

Teksti: Saija Suomaa
Kuvat: Gitte Becher ja Saija Suomaa

Lokakuun alussa matkasimme Jussin kanssa Saksaan Schorlemer-ikäluokkakatselmusta seuraamaan sekä maailmanliiton vuosikokoukseen ja 10-vuotisjuhlallisuuksiin osallistumaan. Tilaisuudessa koettiin paljon jälleennäkemisen riemua, kun pitkältä tuntuneen koronatauon jälkeen pääsimme taas tapaamaan toisiamme maailmanliitossa ja myös saksalaiset pääsivät pitkästä aikaa kokoontumaan isommalla joukolla. Paikalla oli edustajat Saksan lisäksi Itävallasta, Hollannista, Tanskasta, Suomesta ja Tšekistä. Saimme kuulla, että pitkäkarvaisten Schorlemer-tapahtuma sai toteutua, mutta karkeakarvaisten isompi Hegewald peruttiin tänäkin vuonna. Joten itsestään selvää meidänkään kokoontumisemme ei ollut. Yhdessäolosta nautittiin jo torstai-iltana virallisen osuuden päätyttyä ilmoittautumisten jälkeen tuomaripuhutteluun kokeen keskuspaikkana toimivassa Gedernin linnassa, jossa myös majoituimme.


Gedernin linna. Klikkaa kuvia suuremmaksi!

Schorlemer-katselmukseen oli tänä vuonna normaaliin verrattuna hiukan niukemmin osallistujia, 36 koiraa. Kaksi osallistujista oli Tanskasta, muut saksalaisia. Kaikki koirat olivat jo jalostuskelpoisuutensa osoittaneita eli olivat lonkistaan terveitä, ulkomuodoltaan vähintään hyviä (rotutyypistä, rakenteesta ja karvapeitteestä), VJP-kokeen ja HZP-kokeen läpäisseitä, ajohaukkutaipumuksensa osoittaneita ja petoeläinkovuustestin suorittaneita. Minkäänlaisia luonteen heikkouksia ei myöskään Schorlemeriin valittavilta koirilta sallita. Nämä koirat ovat siis tulevia jalostuskoiria, mikä tekee Schorlemer-kokeen seuraamisesta mielenkiintoista ja hyödyllistä kansainvälisen jalostusyhteistyön kannalta.

Perjantaina vuorossa oli jalostustarkastus sekä vesikoeosuus. Olemme jo useampana vuonna päässeet seuraamaan vesikoetta ja kun vesikoepaikkoja oli kolme, olisimme ehtineet nähdä vain osan koirista vesikoeosuudessa. Siispä päädyimme linnoittautumaan jalostustarkastuspaikalle, missä pääsimme näkemään kaikki Schorlemeriin osallistuvat koirat ja tutustumaan niihin myös luonteeltaan. Jussi videoi ja minä otin kuvia jokaisesta koirasta. Varsinkin nartut olivat erittäin tasalaatuisia, myös kooltaan. Kaksi narttua mitattiin 59 cm korkeiksi ja yksi narttu erottui selvästi toisia suurempikokoisena (mitattiin 64 cm). Kaikki muut olivat rodun ihanteessa eli 60–63 cm korkeita. Urokset olivat kaikki rodun ihanteessa eli 63–66 cm, mutta uroksissa esiintyi enemmän vaihtelua luuston voimakkuudessa ja rakenteen raskaudessa. Raskain uros, joka myös valittiin kauneimmaksi urokseksi, oli selvästi suomalaiseen silmään turhan raskas ja myös raskaspäinen. Kevein uros oli jo narttumainen olemukseltaan. Kauneimmaksi valittu narttu oli suomalaiseen silmäänkin kaunis ja tasapainoisesti rakentunut.


Kaunein uros ja narttu.


Kaunein uros kehässä.

Luonteeltaan koirat olivat miellyttävän rauhallisia. Vain yksi uros koitti kerran heittää haastetta toisille uroksille, muuten tunnelma jalostustarkastuspaikalla oli erittäin rento ja vapautunut koko pitkän päivän. Myös ihmisten kesken, ja kehän laidalta heiteltiin silloin tällöin letkauksia kehässä oleville. Pitkäkarvaharrastajat ovat metsästäjiä, jotka eivät todellakaan osaa esittää ammattimaisesti koiraansa kehässä (saatikka valokuvia varten kehän laidalla), mutta saksalaiseen tapaan esittäessä se ei haittaa. Koira pitää esittää pitkällä, löysällä hihnalla ja arviointi tapahtuu pääosin liikkeessä. Ohjaajat joutuivat kävelemään ja hetkellisesti juoksemaan pitkän aikaa kehää ympäri tuomareiden ohjeiden mukaisesti.


Jalostustarkastuksen vuoroa odotellessa vaihdettiin kuulumisia, käytiin välipalakioskilla ja rentoiltiin.

Perjantaipäivän päätteeksi pidettiin maailmanliiton kokous. Kokouksessa käytiin läpi ajankohtaiskatsaus kunkin maan osalta, käsitellen muun muassa terveystilannetta ja sitä, miten kussakin maassa on pystytty varmistamaan rodun pysyminen metsästäjien käsissä. Tähän liittyen keskusteltiin koemuodoista ja jalostusvaatimuksista eri maissa. Lisäksi keskusteltiin Hollannissa esille nousseista kilpirauhassyövän tapauksista. Muissa maissa ei vastaavaa syöpätyyppiä ole tullut esiin. Tämä saattaa johtua siitä, että Hollannissa on perinteisesti käytetty hyvinkin korkeita sukusiitosasteita jalostusyhdistelmissä, mikä lisää haitallisten geenialleelien runsastumisen riskiä. Tuntui jälleen kerran hienolta, kun tietoa jaettiin avoimesti ja vertailtiin kokemuksia rakentavassa hengessä. Kansainvälisen jalostusyhteistyön osalta puheenjohtaja Leo Schmieg kertasi Saksassa käyttöön otetun järjestelmän, että jokainen saksalaisen jalostusuroksen käyttö ulkomaiselle nartulle hyväksytetään nartun jäsenmaan vastuuhenkilöllä, joka vakuuttaa, että kyseinen narttu on maailmanliiton tavoitteiden hengessä ja kansallisten jalostustavoitteiden mukaisesti jalostuskelpoinen. Suomen osalta vastuuhenkilö on Saksanseisojakerhon valitsema rotuyhteyshenkilö eli allekirjoittanut. Suomessa on toimittu näin tähänkin asti ja saksalaiset uroksenomistajat ovat olleet valveutuneita vaatien tuon vakuutuksen. Pentujen tuonnin osalta vastaava käytäntö on ollut käytössä jo aiemmin: maailmanliiton päätöksen mukaisesti jokaisen tuontiprojektin kuuluu mennä kansallisten vastuuhenkilöiden kautta. Näin varmistetaan osaltaan, että ulkomaille myytävät pennut päätyvät asiallisille metsästäville pennunottajille.

Maailmanliiton kokouksen lopuksi todettiin, että Ruotsista on tullut jäsenhakemus. Tämä ei tullut minulle yllätyksenä, sillä kaikki lähti siitä, kun soitin ruotsalaiselle jalostusneuvoja Kickan Hanssonille elokuussa ja kysyin, haluaisiko Ruotsi jäseneksi. Tätä seurasi muutaman pitkän puhelun ketju sekä useampia vaihdettuja sähköposteja. Kun ruotsalaisille selvisi, ettei jäsenyydelle ole esteitä maailmanliiton sääntöjen osalta, heidän asenteensa oli innostunut ja hakemus laadittiin nopeasti. Valitettavasti hakemus tuli niin myöhään, ettei se ehtinyt varsinaiselle esityslistalle, vaan käsiteltiin muissa asioissa. Kickan ei myöskään päässyt paikalle, mutta laati esittäytymistekstin ja videoita, jotka esitin kokousväelle. Lisäksi luin SVK:n puheenjohtaja Rolf Grönstedtin laatiman jäsenanomuksen. Näihin suhtauduttiin kokouksessa hyvin positiivisesti ja puheenjohtaja lupasi, että asiaan palataan mahdollisimman pian etäkokouksessa. Näin toteutettiin onnistuneesti pohjoismaista yhteistyötä yhteisen asian puolesta.

Lauantaina pääsimme seuraamaan HZP-kokeen peltokoeosuutta. Kansainvälisistä vieraista pääosa kulki yhdessä ja ehdimme seuraamaan kolmen eri ryhmän työskentelyä. Näkemissämme maastoissa tuntui olevan hyvin riistaa: rusakoita ja peltokanalintuja. Näkemämme riistatyöt tehtiin sokerijuurikaspelloissa tai pellonreunapöheikössä, laahausjäljet rusakolla ja sorsalla tehtiin lyhyeksi leikatulla nurmella. Mieleen jäi erityisesti Saksan ja maailmanliiton puheenjohtaja Leo Schmiegin koiran riistatyö juurikaspellossa. Ehdimme nähdä tämän koiran hakua vain lyhyesti, kun se löysi heti linnun. Koira seurasi juoksevaa lintua välillä seisten, kunnes sai linnun naulattua. Etenemisluvalla lintu siivitti läheltä koiraa, minkä jälkeen koira oli täysin paikallaan. Tällaista riistatyötä arvostettiin korkealle. Averbeckin kennelin kasvattajan Martin Rullen koira haki vauhdikkaasti ja riistaintoisesti, ja teki näyttävän riistatyön, jossa lintu siivitti läheltä koiraa. Sama koira näytti meille myös vauhdikkaan rusakkokevennyksen: oikeaoppisesti haukkuen, mutta melko pian takaisin omistajan luo palaten. Samassa ryhmässä isänsä Eulenspiegelin kennelissä kasvattamaa narttua ohjannut vain 18-vuotias nuori nainen oli ollut epäonninen ennen saapumistamme paikalle. Hänen koirallaan ei ollut vielä kunnollista riistatyötä, mutta se oli saanut rusakon kiinni ja ajanut toistakin rusakkoa kiihkeästi. Onneksi tämäkin koira sai vielä riistatyön pellonvieripusikkoon paikalla ollessamme. Kaikki koirat suoriutuivat laahausjäljistä hienosti, tosin Leo joutui puuttumaan kaksi kertaa oman koiransa röpöttelyyn sorsan jälkityössä (koira laski sorsan toistuvasti maahan jäljeltä palatessaan), minkä vuoksi hän menetti vähän pisteitä. Sääntöjä on muutettu vuonna 2018 niin, että koiran tottelemattomuuteen jälkityössä saa puuttua korkeintaan kolme kertaa, kun aiemmin kaikki lisäkäskyt oli kielletty, kuten edelleen on muissa osasuorituksissa.


Vasemmalla Thanehojs Axelin riistatyö juurikasmaan reunassa, oikealla Schorlemer HZP-kokeen voittaja Isgard vom Rodekopp ja omistaja/ohjaaja Katrin Stahl.

Lauantai-illan huipennus oli palkintojen jako ja juhlaillallinen Gedernin linnan salissa. Puitteet olivat hienot ja ruoka oli hyvää. Juhla oli järjestetty juhlistamaan Hessenin alueyhdistyksen 90-vuotista taivalta sekä 10-vuotiasta pitkäkarvaisen saksanseisojan maailmanliittoa. Juhlassa pidettiin puheita molempien kunniaksi. Saksan rotujärjestön ja maailmanliiton puheenjohtaja Leo Schmieg piti pitkän puheen esitellen kaikki maailmanliiton jäsenmaat. Kun Leo sai esiteltyä jonkun jäsenmaista, esitti puhallinorkesteri tämän maan kansallislaulun, jota nousimme kaikki kuuntelemaan. Oli hieno hetki, kun orkesteri soitti Maamme-laulun taitavasti ja juuri oikeansävyisesti.


Juhlaillallisen puhallinorkesteri.

Juhlan mittaan ehdimme jutella monen saksalaisen kasvattajan kanssa ja pääsimme kertomaan kuulumisia Suomeen tuoduista pennuista. Laskimme Jussin kanssa, että viikonlopun mittaan ehdimme keskustella kymmenen sellaisen kasvattajan kanssa, jonka kennelistä olemme auttaneet pennun Suomeen.


Kansainvälinen pöytä juhlaillallisella.

Schorlemer-HZP päättyi sunnuntaina aamupäivällä kaikkien osallistuneiden koirien esittelyyn juhlavasti linnan pihalla sekä kauneimman uroksen ja nartun valintaan. Tämän jälkeen hajaannuimme kukin kotimatkalle, haikein mielin, mutta monta hienoa kokemusta rikkaampana.


Nartut sunnuntain esittelyssä Gedernin linnan pihassa.